Raskaustestin plussa näyttäytyy stressikäyrässä jyrkkänä ylämäkenä

Kun työntekijä tulee raskaaksi, huoli huomisesta on pieni. Sen kuin kertoo työnantajalle asiasta ja jää vapaille. Yrittäjä käy raskaaksi tullessaan läpi täysin erilaisen prosessin, missä epäreiluuden tunnetta voi vaivoin välttää.

Kuka sijaistaa, mistä löydän hyvän tekijän, kuka osaa ne sata hommaa, mitä työnkuvaan kuuluu, saati suostuu tekemään ne kaikki tässä kapeakatseisten työtehtävien ja koulutusten ihmemaassa?

Mikä on titteli, kun tullaan tekemään yrittäjän työtä?

Kuinka paljon se maksaa? Enempi vai vähempi kuin oma äitiys- tai vanhempainpäiväraha? Kuinka paljon tällä kertaa pitää ottaa lainaa, että saa hoitaa omaa lastaan edes muutaman kuukauden verran?

Vai laitanko yrityksen kiinni ja luon 10 työtöntä aktivointimarkkinoille, koska en halua riskeerata taas kerran omaa talouttani?

Miesyrittäjä on vahvoilla 

Kysymys on myös räikeästä tasa-arvokysymyksestä mies- ja naisyrittäjän välillä. Miten käy naisen bisneksen verrattaen mieskilpailijaan, kun nainen porskuttaa eteenpäin maha pystyssä, huonovointisena ja puolikuntoisena. Mahtaako kumppanit uusia sopimukset raskaana olevan kanssa vai vaihtuuko kaupanteko miesyrittäjän luotsaamaan yritykseen?

Paljon hankaluuksia, liian vähän tasoittavia ratkaisuja. Ja etenkin laittoman vähän keskustelua asiasta.

Räikeää syrjintää

Itse koen, että perhettä ja yritystä samaan aikaan kasvattaville pitäisi luoda järjestelmä, jossa sijaiskuluja helpotetaan. Lisäksi perheellisten yrittäjien lasten sairastaminen tulee korvata samalla tavalla kuin työntekijän lapsen sairastaminen, YEL:iin perustuen. Yrittäjän perheen lapset ovat epätasa-arvoisessa asemassa työntekijöiden lapsiin nähden. Työllistävä yrittäjä ei esimerkiksi saa ostaa asuntolainalleen lainatakuuta toisin kuin työntekijä tai yksinyrittäjä. Tämä epäkohta kohdistuu suoraan perheen lapsiin. Lisäksi talon vaatiminen yrityslainan pantiksi on sairasta. Sekin on suoraan perheen lapsilta pois.

Suomessa signaali yrittäjyydestä haaveileville on, että yrittäjyys on vain rikkaille tai jos yrität nuorena, yritä haarat kiinni, äläkä vaan lisäänny ja haaveile normaalista perhe-elämästä. Nainen on työntekijänäkin alakynnessä miehiin nähden, koska omaa kyvyn tulla raskaaksi. Naistyöntekijöiden työmarkkina-aseman parantamiseksi kaikki vauvakulut tulee tasata laajasti yhteiseltä veropohjalta. Tai vaihtoehtoisesti samankaltaisella tavalla kuin nyt eläkkeet. Niin tai näin, yrittäjän riskiin ei lisääntyminen kuulu. Ja asia koskettaa ihan kaiken ikäisiä yrittäjiä, lapsellisia ja lapsettomia. Eihän kukaan halua että omaa tytärtä syrjitään työmarkkinoilla?

Sanoi kuka vain mitä tahansa, nuorten naisten syrjintä on todellista ja tämä ei suinkaan ole yrittäjien vika, vaan syrjintään kannustavan yhteiskunnan. Kun kysyin vauvakulujen tasaamisesta eduskuntapuolueiden puheenjohtajilta  ennen viimeisimpiä vaaleja, Sdp:n Rinne oli ainoa, joka ei nähnyt asiassa ongelmaa, eikä täten kokenut muutoksen olevan tarpeellinen. Tämä kertoo, että asia ymmärretään pääsääntöisesti ongelmaksi laajalla katsannolla, mutta koska kyseessä ovat nuoret naiset ja naisvaltainen ala, asiaa ei ole nähty tarpeeksi tärkeäksi muuttaa.

Itse naisena toivon, että omien lasten hakeutuessa 2030-luvulla työmarkkinoille, tämä asia on muinainen, häpeätahra, joka 2010-luvulla, 40-50 vuotta Ruotsin jälkeen saatiin korjattua asianmukaisella, kaiken näkyvän ja piilosyrjinnän estävällä tavalla.

Paula Kerola, lapsellinen perheyrittäjä 

Kirjoittaja odottaa neljättä lastaan, etsii juuri sopivaa sijaista itselleen, jotta saisi pitää elämänsä ensimmäisen, normaalin äitiysvapaan. Ja unelmoi paremmasta työelämästä tyttärilleen. Sekä toivoo että perheen pojat ja tytöt ovat samassa asemassa hakiessaan tulevaisuudessa työpaikkaa itselleen tai toimiessaan yrittäjinä.