ONNEKSI OLKOON! JA KIITOS

Jep. Olet onnittelusi ansainnut ja kiitokset kovasta työstäsi yhteiskuntamme eteen. Jokainen meistä yrittäjistä, riskinottajista, työllistäjistä ansaitsee kiitoksen ja onnittelut. Vaikka työllistäisit vain itsesi, kannattelet tätä maata pystyssä, kirjaimellisesti. Jos olet yrittäjä, todella tiedät mitä kaikkensa antaminen on, koska sinä olet käytännössä ainoa joka voi joustaa ja jolla ei ole työaikoja. Jokaisella yrityksellä ja yrittäjällä on omat haasteensa, ja oma “sotansa” käytävänä. Ja yleensä vielä käy niin että kun pääset jonkin asian yli ja saat huokaista, seuraava haaste odottaa jo nurkan takana.

Yrittäjäksi valikoituu monenlaisia ihmisiä, kukin mistäkin syystä. Ja varsinkin siksi tälläinen yhteisö kuin Suomen Yrittäjät on kultaakin kalliimpi olla olemassa. Osallistumalla erilaisiin tapahtumiin ja olemalla aktiivinen järjestötyössä, saat ennen pitkää huomata että me kaikki yrittäjät jaamme paljon asioita, joista ei monesti puhuta. Olipa yritys pieni tai suuri, yrittäjä monesti kantaa paljon asioita mukanaan. Liian paljon.

Olen ollut yrittäjä jo noin 15 vuotta. Työllistänyt vuosien aikana yhteensä lähemmäs 100 ihmistä. Kyntänyt todella syvissä vesissä kaikilla mittareilla mitattuna, mutta myös menestynyt. Silti jatkuvasti, projektista seuraavaan pysähdyn miettimään, että miksi minä teen tätä: miksi minä saatan itseni koko ajan mitä hulluimpiin tilanteisiin, otan valtavia riskejä taloudellisesti ja kasaan itselleni koko ajan suurempia paineita?

Vasta muutama viikko sitten kysyin tätä vaimoltani: “olenko mä ihan hullu, miksi minä saatan itseni toistuvasti suurempien ja suurempien haasteiden eteen?”

Vaimoni vastasi: “Et sä ole hullu, haluat tehdä kaikkesi yrityksesi ja maailman eteen etkä tyydy mihinkään keskinkertaiseen - sitä minä sinussa rakastankin.” Asia loppuunkäsitelty.

Näistä haasteista. Tämän hetken haasteeni ovat hieman erilaisia kuin vaikkapa 8 vuotta sitten yksinyrittäjänä Savonlinnassa

Kirjoitan tätä hotellihuoneessa syyskuun viimeisinä päivinä New Yorkissa. Huomenna on vielä edessä suuria neuvotteluita ja sitten jo lennänkin Los Angelesiin jatkamaan seuraavia. Olen nähnyt perheeni livenä noin kaksi kuukautta sitten, olen ollut Suomessa helmikuun jälkeen kaksi kertaa, ja kotona Savonlinnassa 15 yötä. Varmasti mietitte, että tämä projekti on vaatinut myös lähimmäisiltäni erityisen paljon. Totta, ja itselleni tässä sopassa on vielä muutama muuttuja lisää: jatkuvat neuvottelut maailman suurimpien yhtiöiden kanssa, kasa lakimiehiä, yrityksen toiminnan, toimintatapojen ja tuotteen rakentaminen tyhjästä vain 18 kuukaudessa, 30 työntekijää 9 eri maasta ja budjetti, joka ei todellakaan ole ylimitoitettu hoitamaan tämä homma maaliin ennen kuin kukaan muu maailmassa ehtii. Esimerkkinä: jos me oltaisiin lähdetty tekemään tätä piilaaksosta käsin, meillä olisI varovaisestikin arvioiden noin 30 kertainen määrä rahaa käytössä ja satojen henkien tiimi. Kun ollaan Suomesta, mennään sillä kuuluisalla sisulla!

Miksikö lähdin tähän? Vaimo yllytti, näin kokonaisuuden ja minkä ongelman tämä maailmasta ratkaisisi. Koin, että ratkaisullemme oli todellinen tarve. Jaoin näkemyksen monien kanssa ja suurin osa vahvisti näkemykseni olevan oikean. Odotin vuosia, että joku muu tekee tämän. Ei tehnyt. Kun viimein mahdollisuus avautui, päätin tehdä tämän itse. Tai siis kasata tiimin ja rahoituksen, jolla tämä pystytään tekemään. Ja hyvin on tiimi tehnyt: viimeksi tänään todella kovan maineen omaava CTO nousi kesken demoni neuvottelupöydästä, käveli luokseni ja kätteli minua sanoen: “Olette tehneet todella vaikuttavan tuotteen, jollaista en ole ikinä nähnyt. Ja tuo suu auki istuva toimitusjohtaja tietää sen, etten yleensä kehu ketään missään, enkä varsinkaan muiden edessä.”

Tulin juuri kertoneeksi, mistä saan voimaa yrittää ja painaa eteenpäin. Se on se onnistumisen tunne kaiken puristuksen jälkeen. Se on se tunne, kun vaikeudet on käännetty voitoksi. Se on se yhteisö. Minulle se on tällä hetkellä nämä minun 30 maailman kovinta tyyppiä, jotka tekevät ihmeitä joka päivä. Vaimoni, jonka täysi tuki minulla on yrittää valloittaa maailma, ja ihanat tyttäreni, jotka muistavat minua joka päivä ihanin viestein.

Matkalla tähän se yhteisö oli paikallinen yrittäjäjärjestön hallitus, Esyn naiset ja ne kaikki asiakkaat ja yhteistyökumppanit Savonlinnassa, Mikkelissä ja Kangasniemellä kenen kanssa sain tehdä töitä. Muista pitää huolta yhteisöstäsi ja itsestäsi olemalla osa yhteisöä - kuten alussa onnittelin: teet todella arvokasta työtä, joka ikinen päivä - jaa se.

Päämäärä on tärkein, mutta matka jonka kuljet, on arvokkainta.