Saako yrittäjä romahtaa?

On perjantai, kello neljä ja olen käyttänyt monta tehokkaaksi tarkoitettua työtuntia maaten sohvalla kattoon tuijottaen. Pari deadlinea puskee ankarasti päälle, mutta tuntuu, etten vain pysty. Takana on elämäni ehkä raskain viikko, joka on syönyt minusta kirjaimellisesti kaiken energian. Pää on tyhjä. Sitä ei yritystoimintani kuitenkaan ymmärrä: sähköposti ja puhelin laulavat, kaikilla on kova into luoda uutta ja viedä asioita eteenpäin. Tajuan konkreettisemmin kuin koskaan, että yksinyrittäjänä olen oman itseni armoilla. Kukaan ei ota koppia, jos kaadun.

Varsinkin luovalla alalla tämä korostuu: luovuus vaatii iloa, inspiraatiota ja energiaa. Kuinka luovan alan yksinyrittäjä pärjää silloin, kun jokin kaappaa tuon kaiken hetkeksi pois? Kuka hoitaa työt, kun itse olet henkisesti ja fyysisesti aivan loppu? Miten koko yrityksen käy, jos annat itsesi romahtaa hetkeksi?

Ja kuitenkin meidän jokaisen on joskus romahdettava. Annettava itkun tulla ja kohdattava tosiasioita. Taisteltava siitä, mikä itselle on tärkeää ja annettava hetkeksi kaikkensa muuhun kuin yritystoimintaan. Ja siinä samalla kuitenkin hymyiltävä asiakkaille, saatava projekteja eteenpäin, oltava niin kuin ei mikään olisikaan. Valitettavan monen silmissä yrittäjä ei ole ihminen, eivätkä asiat odota, vaikka yrittäjällä olisi hetkellinen kriisi. Ja ehkä me yrittäjät myös ylläpidämme tätä mielikuvaa menemällä läpi vaikka harmaan kiven, jos työ sitä vaatii. Ihan sama, vaikka vaa’an toisessa päässä olisi oma hyvinvointi. On raadollista myöntää itselle ja muille, että juuri nyt minä en pysty.

Olethan siis rakentanut itsellesi ystävien ja perheen lisäksi työverkon, jonka varaan voit hetkeksi kaatua? Suomalaisten perisynti on kateus, mutta jospa ottaisit toisenlaisen ajattelutavan: voisiko kollega olla verisen kilpailijan sijasta enkeli, joka ottaa hetkeksi sinun työtaakkasi kantaakseen? Löytyykö yhteistyökumppaneista ja asiakkaista sellaisia, joiden tiedät ymmärtävän ja joilta voit pyytää viikon tai kahden pidennystä toimitukseen? Entä oletko yrittäjänä sinut itsesi kanssa sen suhteen, että aina sinäkään et voi olla vahva?

Minä olen saanut huomata, että minulla on aivan mielettömiä kollegoita ja asiakkaita ympärilläni! Olen saanut kriisin hetkellä hoitaa sen, mitä olen pystynyt ja se on riittänyt, ei ole vaadittu enempää, vaikka yrittäjältä kai periaatteessa voisikin. Olen siitä äärimmäisen kiitollinen, sillä tilanne voisi olla hyvin toisenlainenkin. Tiedän, että kun saan energiani takaisin, nousemme yhdessä entistä vahvempina ylös ja luomme jotain aiempaakin upeampaa, inspiroivampaa ja ikimuistoista.

Vaikka hetkellinen romahdus tuntuisi maailmanlopulta, niin ei se sitä ole. Usko pois, minä tiedän kokemuksesta! Kun annat itsellesi luvan hetken tuijottaa sitä kattoa, suljet puhelimen päiväksi tai nukut kellon ympäri, huomaat, ettei maailma tai edes yritystoimintasi siitä tuhoutunutkaan. Tosiasioiden hyväksyminen ja niiden silmiin katsominen on vaikeaa, mutta antaa lopulta sellaisen rauhan, että pian huomaat luovuuden kurkkaavan jostain aivojesi kulmasta taas esiin. Sydämeesi pilkahtaa pieni ripaus iloa ja silmiisi syttyy taas se tuttu päättäväinen katse. Ja silloin tiedät, että teit oikean päätöksen ja edessäsi siintää entistäkin valoisampi tulevaisuus!

Priska Autio