Aika säätöä, mutta kannatti!

Kaikki yrittäjät ovat tavallaan innovaattoreita, näin ainakin asian näkisin. Yrittäjänä joutuu keksimään aina ratkaisuja asioihin, joita ei tavan työssäkäyvälle tule vastaan. Olenkin joskus miettinyt, että jos yrittäjällä olisi aikaa muuhun kuin yrittämiseen, voisi sieltä kummuta aika hienoja juttuja. Tavallaan näin minulle kävi, kun kerran oli mahdollisuus olla 3 päivää lomalla.

Huutamista, kiukuttelua, itkua ja perheriita. Tätä se on, kun vuoden stressi purkaantuu perhelomalla. Joka vuosi se oli sama reissu ja sama porukka: Jyväskylän MM-ralli, Minä, veljeni ja vaimoni. Totta, rallireissusta oli tullut vuoden loma, jota odotettiin ja sinne pääsemiseksi paiskittiin pitkää päivää. Aivan tällä samalla kaavalla oli alkanut vuoden 2012 rallireissu: väsyneet yrittäjäveljet ja kunnon riitä heti ensimmäisenä päivänä reissussa. Mutta siitä se sitten hellitti, stressipurkauksen jälkeen. Istuttiin porukalla motonetistä hankkimissa taittotuoleissa ja jaksettiin jo naureskella ja nauttia reissusta.

Kun mieli on avoin, iloinen ja ei ole liikaa mietittävää, alkaa sitä rakennella päässänsä kaikenlaista uutta. Näin ainakin minulle käy. Rupesin miettimään, miten tuosta metsässä kököttämisestä saisi mukavaa ja miten katsojat jakamalla kuvaamaansa sisältöä auttaisivat muita katsojia viihtymään. Näin, että crowdsourcing on tulevaisuutta ja siitä saisi palvelun, joka palvelisi kaikkia, järjestävää ralliorganisaatiota myöden.

Idea hautui muutaman vuoden, kunnes joku ilta tulin töistä pimeässä litimärkänä kotiin. Lapset olivat nukkumassa, pankkitili tyhjä, minua paleli ja oli nälkä. Kysyin vaimolta, että miten tätä jaksaa loppuelämänsä? Vaimoni sanoi, että ota nyt se ideasi sieltä pöytälaatikosta ja soita Sepolle. Minä soitin heti. Sepolle soitin, koska Seppo teki maailmalla isojen urheilutapahtumien TV-kuvauksia ja ohjauksia. Seppo mietti. Sanoi, että tehtävissä on ja kuulostaa mielenkiintoiselta. Sovittiin että mietitään muutama päivä lisää ja ollaan yhteyksissä. BCasterin tarina oli alkanut.

Meillä oli helvetin vähän aikaa. Liian vähän aikaa. Yritettiin painaa muiden töiden lomassa projektia eteenpäin, mutta tuntui että ikinä ei ehdi. Yritettiin silti, kunnes vahingossa eteeni tuli kaiutinta purkava Olli. Oli heinäkuinen lauantai Joroisissa. Olin töissä, yllätys yllätys. Joroisissa oli menossa Finntriathlon-kilpailut ja olin tullut juuri sinne soittamaan levyjä, mutta pääteltassa oli ollut nollavika ja kaikki äänentoistolaitteet olivat palaneet ylijännitteen takia. Siinä sitten ihmettelin tilannetta ja mietin, että olikos tämä hukkareissu koko homma. Mutta ei ollut, tapasin tulevan yhtiökumppanini Ollin. Ja taas jouduttiin olemaan innovaattoreita, että saataisiin Joroisissa bileet pystyyn. Yritettiin korjata vikaa, ja saatiinkin sähköt telttaan. Olli toi uudet stereot ja hommat toimi. Illan jälkeen vaihdettiin yhteystietoja ja puolen vuoden kuluttua Olli auttoi meitä BCasterin kanssa. Homma eteni tosissaan. Lähdettiin Saimaa startup –kiihdyttämöön.

Meni puoli vuotta lisää ja edelleen oltiin yhtä PA kuin se Ollin tallissa oleva äänentoisto. Kehitystä piti saada tulille, mutta aika- ja rahapula vaivasi. Päätettiin lähteä Slushiin, Helsingissä sijaitsevaan startup –tapahtumaan, jossa firmat hakevat kasvurahoitusta investoreilta. Siellä tavattiin ihmisiä, ja saatiin kasaan 250 000 euroa, varttimiljoona!!! Nyt oli rahaa, mutta ei ollut edelleenkään aikaa, ja sitä aikaa piti nyt järjestää. Meni viikko Slushista, Istuin saunassa vaimon kanssa ja en edelleenkään uskonut, että meillä oli rahaa. Se ei vaan tuntunut todelliselta. Tokaisin vaimolle pitkän hiljaisuuden jälkeen, että myydäänkö meidän firma työntekijöille? Hän katsoi minua ja kysyi että haluaisivatkohan he ostaa sen? Lähdin saman tien lauteilta, etsin puhelimen ja soitin alasti hikisenä meidän myymäläpäällikölle Mikolle. Mikko sanoi, että oli jo miettinyt asiaa ja se olisi mieluinen vaihtoehto. Nyt piti puhua muut mukaan.

Juteltiin muutama viikko ja kaikki vakituiset työntekijät halusivat olla mukana, ulkopuolelta tuli vielä Jarkko mukaan. Kaikki näytti hyvältä, kunnes ruvettiin etsimään rahoitusta. Rahoituksen piti olla helppo homma, sillä firma oli tehnyt viimeiset 3 vuotta voittoa ja hinta oli järkevä. En halunnut voittoa, ainoastaan päästä veloistani eroon. Etsittiin rahoitusta yli 3 kuukautta. Mikko oli jo pari kertaa luovuttamassa, valoin uskoa, sanoin että pakkohan tähän joku ratkaisu on olla. Ratkaisu löytyi huhtikuussa yllättävän läheltä: noin 2 metrin päässä meidän firmasta oli pieni säästöpankki.

Nyt työntekijät pyörittävät menestyvää yritystä ja ovat onnellisempia kuin koskaan. Minä reissaan maailmalla ja elän unelmaani yhdessä Sepon ja Ollin kanssa. Mitä tästä opittiin: 1. älä anna periksi 2. Muista aina vaimo 3. Käy joskus lomalla. Se kannattaa.